Leo Pusa
Ennätys
Keihäs 82,48
Yksi maamme menestyksekkäimmistä yleisurheiluvalmentajista kautta aikain on Leo Pusa. Hänen kiinnostuksensa valmentamiseen heräsi jo hänen oman keihäsuransa aikana. Leo heitti keihästä seuramme väreissä ja edusti Suomea Münchenin olympialaisissa vuonna 1972. Samalta vuodelta on myös Leon ennätys 82,48. Historiankirjoihin Leo jäänee myös muun muassa Kauniaisten kenttäennätyksellään 81,94. Tapasimme aina positiivisen Leon seuran toimistolla Fallåkerissa.
Leo muutti armeijan jälkeen pääkaupunkiseudulle ja päätyi Espoon Tapiohin. Jo vuotta myöhemmin seuramme yleisurheilujaoston kasvun takana ollut Nisse Lindstedt vakuutti Leon liittymään seuraamme, kun Tapiot keskittyi nuorisotoimintaan. Leo tykkäsi harjoitella Laaksolahdessa ja Kauniaisissa, missä hän heitti myös ensimmäisen kerran yli 80 m. Tämä 81,94 metrin kaari on edelleen Kauniaisten kenttäennätys ja jäänee ennätykseksi viime kesänä asennetun tekonurmen johdosta. Leon toinen voimassaoleva kenttäennätys syntyi SFI:n mestaruuskilpailuissa Maarianhaminan stadionilla.
Leon mukaan seurassamme oli hyvä henki eri lajien urheilijoiden kesken, ja useisiin kilpailuihin kuljettiin bussikuljetuksella. Leo harjoitteli ja leireili paljon seurakaveri kuulantyöntäjä Bo Grahnin kanssa. Häntä valmensi pitkään entinen korkeushyppääjä Heikki Nieminen, ja uran myöhemmässä vaiheessa Esko Olkkonen otti valmennusvastuun. Historiallisen vuoden 1932 Olympialaisten keihään kolmoisvoiton mestari Matti Järvinen oli suuressa roolissa, vaikkei hän ollutkaan Leon henkilökohtainen valmentaja. Münchenin Olympialaisten epäonnistumisen jälkeen Leo vältteli Mattia. Kun he lopulta kohtasivat, pyysi Matti Leon huoneeseensa ja kertoi suoraan, että ”sinusta ei koskaan tule kunnon heittäjää, mutta sinusta tulee loistava valmentaja”. Matti tiesi, mistä puhui, sillä Leon valmennettavat ovat suorituksillaan luoneet suomalaista keihäshistoriaa. Münchenin jälkeen Matti otti Leon oppipojakseen valmentajan uralla.
Leon keihäsura ei loppunut Münchenin Olympiavuoteen. Vuonna 1977 hän pääsi jälleen 80 metrin kuntoon. Eräässä kilpailussa Seppo Hovisen heitettyä ennen Leoa yli 90 metriä, ei mittamies vaivautunut mittaamaan Leon 80 metrin viivalle pudonnutta heittoa. Tämän jälkeen Leo päätti laittaa keihäät pussiin lopullisesti ja lopettaa heittouransa.
Myös liitto huomasi Leon valmennuslahjat ja pyysi hänet nuorten leirityksiin keihäsvalmentajaksi. Leo oli heittänyt jonkin aikaa samaan aikaan seuramme toisen keihäänheittäjän Rainer Kanervan kanssa ja alkoi uransa jälkeen tehdä ohjelmaa tälle. Leo veti heittoharjoituksia myös muille Esbo IF:n nuorille urheilijoille ja oli Keijo Kanervan mukana seuran keihäsvalmennuksessa. Tiina Lillak käveli keihään kanssa usein Leon talon ohi Laaksolahden kentälle ja katseli onko Leo kentällä. Tiinan uran lopussa Leo oli hänen henkilökohtainen valmentajansa vuoden 1992 Barcelonan olympialaisiin. Tiina oli tuolloin hyvässä kunnossa, mutta polvi ei enää kestänyt heittämistä ja kisat jäivät lopulta väliin. Tähän loppui myös Tiinan ura.
TV-kommentaattoriura alkoi puolivahingossa vuonna 1983, kun Suomen miehet heittivät kotikilpailuissa heikosti ja keihään päävalmentajan sanouduttua irti oli myös TV jäämässä ilman kommentaattoria. Into Turvanen tuli tällöin Leon luo ja sanoi ”jaahas, tämä TV-kommentointi napsahti sitten Leolle”. Liiton lajivalmentajaksi Leo päätyi syksyllä 1983.
Kun Tapio Korjus pyysi 1984 syksyllä valmentajakseen, Leo päätti lopettaa lajivalmentajatehtävässä, koska ei kokenut tilannetta reiluksi muita heittäjiä kohtaan.
Leo teki aina valmennusta oman työn ohessa. Viikot kuluivat töissä ja viikonloput matkustaen ympäri Suomea. Leo pääsi Stockmannille töihin Niken edustajaksi. Hän huomasi oman tehtävänsä työpaikkailmoituksen lehdessä, kun oli palaamassa kolmen vuoden virkavapaalta. Tuolloin hän lopetti päivätyöt ja siirtyi täysin valmennuksen pariin. Leo oli mahdollisesti Suomen ainoa ammattivalmentaja, joka ei saanut palkkaa liitolta. Tällä hetkellä Leo valmentaa Lassi Etelätaloa. Lassin jälkeen ei todennäköisesti enää tule omia henkilökohtaisia valmennettavia, mutta Leo käy varmasti jatkossakin aktiivisesti katsomassa heittäjien harjoituksia.
Pyysimme Tiina Lillakia esittämään pari kysymystä Leolle. Tiina halusi kysyä miten muualla tehdään asioita Suomeen verrattuna. Leon mukaan heittäjillä on nykyään omat fysioterapeutit, lääkärit ja valmentajat, mutta tehdään silti paljon yhteistyötä. Aiemmin tehtiin pienemmällä porukalla eikä harjoiteltu muiden kanssa yhtä paljon yhdessä kuin nykyään.
Tiinaa kiinnosti myös mikä on ryhmäharjoittelun laita, koska tunsi itsensä aika yksinäiseksi oman uransa aikana. Leon kertoi, että nykyään kilpaillaan enemmän kansainvälisiä kilpailuja ja on seminaareja, joissa nähdään paljon eri maiden urheilijoiden kanssa. Suomessa on myös monta kansainvälistä valmentajaa ja keihäskarnevaalitkin ovat kansainvälistyneet paljon.
Haastattelun loppuun Leo halusi painottaa, että silloin kun saa seuran asun päälle, on se kunniatehtävä. Se on ensimmäinen edustusaste. Yleisurheilu on hieno yhteisö ja aukaisee sellaisia ovia, joita muuten ei saa aukaistua.