1960-luvun viestijuoksijat

Esbo IF:llä on vahvat viestijuoksuperinteet miesten 4×400 metrin viestissä. Menestystä on tullut erityisesti 1960-, 2000- ja 2010-luvuilla. 1960-luvun lopussa juostun seuraennätyksen 3.18,4 kovuudesta kertoo paljon se, että seura saavutti vasta 2000-luvulla yhden SM-viestimitalin kierroksen viestissä, jolloin ennätys lopulta rikkoutui.  Tämä tapahtui vuonna 2006 Mikkelissä SM-viestien pronssia ottaneella joukkueella. 2000-luvun kokoonpanoissa juoksivat muun muassa Robert Rotkirch, Jan Bosas, Matti Vesterinen, Oki Vuonoranta, Max Rejström sekä Tobias Öhman. Tuon joukkueen erityinen vahvuus oli uskomattoman hyvä ja positiivinen ryhmähenki, joka sai kaikki venymään parhaimpaansa joukkueen edessä. Vähintään yhtä vahva ryhmähenki oli aistittavissa, kun tapasimme seuran toimistolla Fallåkerissa 1960-luvun viestijoukkueen jäsenistä Lauri Lindströmin, Aimo Mehtosen, Christer Kanervan , Kaj Widbomin sekä Harry Julinin.

1960-luku oli seuralle ja erityisesti sen yleisurheilujaostolle vahvaa nousukautta. Bubi Zukale ja Nisse Lindstedt vaikuttivat omalla panoksellaan vahvasti tuohon nousuun. He olivat tavalla tai toisella vaikuttamassa näiden tapaamamme henkilöiden urheilu-uraan. He saivat aktivoitua ihmisiä jäämään seuran toimintaan mukaan myös urheilu-uran jälkeen.

Lauri Lindströmin yleisurheiluharrastus alkoi kuuden – seitsemän ikäisenä Kauniaisten kentällä seuran kilpailuista. Lauri juoksi matkoja 100 ja 800 metrin välillä ja saavutti nuorissa SM-hopeaa 400 metrillä. Suomea hän pääsi edustamaan Ruotsi-Suomi-Norja maaottelussa Växjössä.

Harry Julin varttui urheiluhullussa perheessä. Ennen Esbo IF:n liittymistä vuonna 1961 hän ehti edustaa sekä Kiffeniä että Kilo IF:ää. Vuoden 1961 nuorten SM-kilpailuissa satoi kaatamalla ja rata oli täynnä vettä. Harry välitti vähiten kelistä ja voitti 400 metrin aitajuoksun ajalla 55,9. Tämä oikeutti paikkaan nuorten maajoukkueessa seuran ensimmäisenä yleisurheilijana. Seuraavana vuonna tuli jalkaan rasitusmurtuma, mistä huolimatta Harry otti hopeaa nuorten SM-kilpailuissa.

Seuralla ei käytännössä ollut juoksuvalmentajia 1960-luvulla eikä monella ollut myöskään henkilökohtaista valmentajaa kuten nykypäivänä. Kalervo af Ursin oli tuolloin SFI:n vetäjä ja kävi usein valmentamassa seuran juoksijoita. Nisse houkutteli Harryn juoksuvalmentajaksi. Harry valmensikin koko 1970-luvun. Barbro Ahonen ja Mikael Udd olivat hänen parhaimpia urheilijoitaan, joista Mikael oli ensimmäinen seuran nuorten EM-kilpailuedustaja. Urheiluhulluus on säilynyt Harryn perheessä, mistä on osoituksena hänen tyttärensä, joka on trap-ammunnan maailmanmestari ja kilpaillut Sydneyn olympialaisissa.

Christer Kanervan ura alkoi 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun Nisse bongasi hänet Kauklahden kentällä juoksemassa 1000 metriä. Nisse lupasi, että Christer kehittyy ja pääsee juoksemaan viestissä. Christerin aiempi seura oli Kauklahden Pyrintö, jonka puheenjohtaja hänen isänsä oli. Isä ja molemmat veljet siirtyivät Esbo IF:ään vuotta myöhemmin. Christer oli mukana, kun seura otti kolmoisvoiton nuorten 400 metrillä Inkeroisissa 1969.

Christer päätyi uransa jälkeen toimitsijaksi. Nisse käveli kerran kilpailuissa korkeuspaikan ohi, jolloin Christer käski häntä voimakkaasti väistymään. Nisse tuli kilpailun jälkeen sanomaan, että sinussa on ainesta ja lähetti Christerin sekä valmentaja- että tuomarikurssille. Hän kävi tämän jälkeen kansainväliset kurssit ja pääsi tuomaroimaan useita kansainvälisiä arvokilpailuja.

Aimo Mehtonen tuli seuraan, kun oli junnuna pelannut jalkapalloa. Vuoden 1961 syksyllä Risto Pöntinen järjesti mukaan kilpailuihin 1000 metrille. Vaikka Aimo nosti matkalla yhden kilpailijan pystyyn, oli hän toinen. Zukale tuli kilpailun jälkeen juttelemaan ja antoi lapun käteen. Lappu oli seuran jäsenmaksu. Aimo menestyi hyvin 400 sekä 800 metrillä edustaen seuraa muun muassa useaan otteeseen aikuisten maaotteluissa. Viesteistä yksi mieleen painunut muisto on vuoden 1971 SM-viesteistä. 4×100 metrin finaalissa Aimolta hajosi takareisi. Hän yritti puhua varamiestä juoksemaan 400m viestissä, mutta joutui lopulta itse juoksemaan jalka teipattuna sekä alkuerät että finaalin. Ura jatkui vuoteen 1974, jonka jälkeen myös hän jatkoi seurassa toimitsijana. Aimo toimi Espoon Kalevan Kisojen teknisenä johtajana.

Kaj Widbom tuli mukaan Laurin kanssa samoihin aikoihin ja juoksi lähinnä 400 metriä. Kaj voitti nuorten SM-kilpailuissa kolme kertaa peräkkäin 400 metriä ja edusti Suomea neljästi maaotteluissa. Hiilimurskalla juostulla ennätyksellä 48,8 oltaisiin edelleen korkealla kotimaan kausitilastoissa. Myös Kaj on ollut aktiivisesti mukana seurassa toimitsijana.

Seuran urheilijat kävivät kerran kuukaudessa yhteislenkillä, jonka jälkeen menivät syömään ja saunomaan jonkun kotiin. Tämä sitoi porukkaa yhteen ja loi joukkuehenkeä. Muuten urheilijat eivät juurikaan harjoitelleet yhdessä. Venyttelyä ja oheisharjoittelua oli vähemmän 1960-luvulla kuin sen jälkeen. Harjoittelu oli tehokasta ja harjoitukset lyhyitä. Kilpailuissa saattoi tuohon aikaan olla jopa kolme juoksua yhtenä päivänä, mikä oli jaksettava. Toiminta oli kuitenkin leikkimielistä, kevyen oloista koordinaatio- ja lihaskuntoharjoittelua. Harjoitusvetojen pituudet vaihtelivat paljon riippuen kilpailumatkasta.