Helena Åström

Ennätys
10km kävely 48,42

Helena Åström on ollut seuramme toiminnassa mukana lähes yhtäjaksoisesti yli 40 vuotta.  Helena menestyi urallaan kilpakävelijänä voittaen kaksi Suomen mestaruutta sekä edustaen maatamme useaan otteeseen maaotteluissa ja neljästi kävelyn maailmancup-kilpailuissa. Oman kilpauran jälkeen Helena on toiminut niin kävelyvalmentajana, -tuomarina kuin -tuomarien kouluttajana. Haastattelumme sattui teemaan sopivasti Helenan syntymäpäivälle.

Helenan ura alkoi Esbo IF:n nappularyhmässä 10-vuotiaana ja ensimmäiseen kävelykilpailuun hän osallistui jo 11-vuotiaana. Kilpakävelyyn tutustuminen tapahtui sattuman kautta. Helenan saapuessa kentälle sattui kävelyvalmentaja Pentti Tarkkanen olemaan paikalla ja Helena päätyi kokeilemaan kävelyä. Laji vei mennessään ja Pentistä tuli samalla Helenan ensimmäinen kävelyvalmentaja.

Seuralla ei vielä tuolloin ollut kävelytoimintaa ja Helenan isä Kurt päätti perustaa kävelyryhmän, joka toimi yli 15 vuoden ajan. Ryhmässä oli parhaimmillaan yhdeksän kävelijää ja Helena harjoitteli koko uransa ajan ryhmässä. Isällä oli juoksutausta ja isoisällä Esbo IF -tausta kuntojaoston puolelta. Helenan mukaan hänen isällään on ollut keskeinen ja merkittävä rooli hänen koko kävelyuralleen, ja myös pysyvään kiinnostuksen syntymiseen yleisurheiluun.

Helenan mukaan Esbo IF on luonut turvalliset hyvät puitteet harjoittelulle. Teini-iässä valmennusryhmät ovat tärkeitä ryhmähengen kannalta ja Helena sanoi, että on tärkeää urheiluharjoittelussa päästä teinivaiheen yli aikuisiän valmennukseen.. Hänen omassa nuoruudessaan oli paljon kilpailuja, joissa monissa kerättiin seuralle pisteitä ja kilpailtiin useissa lajeissa. Hän painotti, ettei aina tarvitse kilpailla muita vastaan vaan tärkeää on omien rajojen haastaminen. Nykyään on hyvä, että on vaihtoehtoja valita itselleen sopiva ryhmä, joka voi olla kilpailuihin tähtäävä ryhmä tai kuntoiluryhmä. Tämä myös mahdollistaa ryhmän keräämisen kunkin valmentajan tavoitteiden mukaisesti. Helena näkee, että seurassa olisi hyvä saada kaikkien lajien lajiharjoittelua eri ikäluokille, jotta lajiharjoittelulle olisi jatkumoa lajivalintaikään asti.

Helena on päässyt näkemään käytännössä koko kilpakävelyn kehityksen. Kilpakävely oli lapsen kengissä 1970-luvulla. Reima Salosen menestyksen myötä tietoisuus kasvoi. Helenan harjoitellessa kävelyä uran alussa, saattoivat jotkut ihmetellä ”miksi juokset noin hassusti”. Naisten kävely tuli arvokilpailuihin mukaan virallisesti vasta Barcelonan olympialaisissa 1992. Tätä ennen arvostetuimmat kävelykilpailut naisille olivat kävelyn maailmancup-kilpailut, joissa Helena oli mukana useamman kerran. Hänen mieleenpainuvimmat kilpailunsa olivat maaottelut ja juuri maailmancup-kilpailut esimerkiksi New Yorkissa.

Harjoittelu oli Helenan uran aikana pitkälti kävelyä. Niin harjoittelu kuin kävelytekniikkakin ovat muuttuneet paljon Helenan uran jälkeen. Nykyään ajatellaan, ettei liian hitaasti kannata kävellä ja pitkät lenkit tehdään muilla keinoin kuten pyörällä tai uiden. Aiemmin pyrittiin pitkään askeleeseen, kun taas nykyään pyritään kovaan askelfrekvenssiin ja pitämään askeltaminen rullaavana. Talviharjoittelu tapahtui Otahallissa, jossa käveltiin kahdesti viikossa. Esport Arena on sittemmin mahdollistanut hieman järkevämmän mittaiset kierrospituudet kävelylle. Osaharjoittelu oli voimaharjoittelua ja kävelykuntopiiriä omalla painolla. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) on viimeisten vuosien ajan tutkinut kävelyn biomekaniikkaa, ja harjoittelu nykyään tukeutuu saatuihin tutkimustuloksiin.

Kävelyura loppui noin 30-vuotiaana, jonka jälkeen Helena on ollut tuomaritoiminnassa mukana. Kävelyvalmennuksen pariin Helena päätyi, kun Annika Norrman innostui kävelystä ja hänen ympärilleen syntyi kävelyryhmä. Oma tytär Amanda tuli myös tuon ryhmän harjoitteluun mukaan. Tällä hetkellä ryhmässä on Amandan lisäksi mm. Elmo Koivunen sekä aikuisyleisurheiluryhmästä mukaan löytynyt Mikko Ruokolainen. Mikko on täydentänyt hienosti miesten kävelyviestijoukkuettamme, jonka tavoitteena on Suomen ennätys.

Helena toivoo näkevänsä mihin tämä ryhmä yltää muutaman vuoden sisällä. Tavalla tai toisella Helena kertoo olevansa varmasti mukana kävelytoiminnassa tulevaisuudessakin. Hän näkee erityisen hienona asiana, että seuralla on vuosien mittaan ollut paljon eri rooleissa olevia henkilöitä, jotka käyttävät huomattavan osan vapaa-ajastaan seuran hyväksi ja näin vievät seuran toimintaa eteenpäin.